23 maalis Edunvalvontavaltuutetun oikeus käyttää valtuuttajan puhevaltaa lähestymiskieltoasiassa – KKO palautti asian käräjäoikeuteen

Korkein oikeus antoi vastikään mielenkiintoisen ratkaisun (KKO:2023:21) asiassa, jossa oli kyse siitä, voiko edunvalvontavaltuutettu hakea päämiehensä suojaksi lähestymiskieltoa.

Tapauksessa valtuuttaja oli laatinut edunvalvontavaltuutuksen, jolla hän oli valtuuttanut valtuutetun edustamaan itseään taloudellisissa asioissa ja sellaisissa henkilöä koskevissa asioissa, joiden merkitystä hän ei kykene ymmärtämään sillä hetkellä, kun valtuutusta on käytettävä.

Valtuutettu oli hakenut lähestymiskieltoa valtuuttajan suojaksi. Käräjäoikeus jätti hakemuksen tutkimatta, koska sen mukaan valtuutetulla ei ollut asiavaltuutta hakea lähestymiskieltoa valtuuttajan suojaksi. Myös hovioikeus oli käräjäoikeuden kannalla.

Asiavaltuudella tarkoitetaan henkilön oikeutta esittää vaatimuksia omissa nimissään oikeudenkäynnissä. Lähestymiskieltoasioissa lähestymiskieltoa voi lain mukaan hakea ainoastaan uhkaa tai häirintää kokeva henkilö itse tai syyttäjä-, poliisi- tai sosiaaliviranomainen. On siten yksiselitteistä, ettei esimerkiksi edunvalvontavaltuutettu voi hakea omissa nimissään lähestymiskieltoa valtuuttajan suojaksi.

Tässä tapauksessa kysymys ei korkeimman oikeuden mukaan ollut kuitenkaan siitä, että valtuuttaja olisi hakenut lähestymiskieltoa omissa nimissään, vaan siitä, että hän oli hakenut lähestymiskieltoa valtuuttajan nimissä. Tästä johtuen korkein oikeus katsoi, että lähestymiskieltohakemusta ei olisi pitänyt jättää tutkimatta, vaan käräjäoikeuden olisi pitänyt arvioida valtuutetun puhevallan olemassaolo tässä asiassa.

Valtuuttajan puhevallan laajuuden määrittää edunvalvontavaltuutus. Valtuuttaja voi valtuuttaa valtuutetun edustamaan itseään taloudellisissa asioissa, joita voivat olla esimerkiksi valtuuttajan edustaminen oikeustoimissa ja viranomaisissa. Taloudellisten asioiden lisäksi valtuuttaja voi valtuuttaa valtuutetun edustamaan itseään myös sellaisissa valtuuttajan henkilöä koskevissa asioissa, joiden merkitystä valtuuttaja ei kykene ymmärtämään sillä hetkellä, jolloin valtuutusta olisi käytettävä.

Korkeimman oikeuden mukaan lähestymiskiellon hakemista on pidettävä valtuuttajan henkilöä koskevana asiana, jolloin arvioitavaksi tulee, kykeneekö henkilö itse ymmärtämään lähestymiskieltoasian merkityksen. Tämä seikka nimittäin määrittää sen, voiko valtuutettu käyttää asiassa valtuuttajan puhevaltaa vai päättääkö valtuuttaja asiasta itse.

Ratkaisun lopputulema oli se, että hakemusta ei olisi saanut jättää tutkimatta, vaan asiassa olisi pitänyt selvittää valtuutetun puhevallan laajuus. Tämän arvioimiseksi käräjäoikeuden olisi pitänyt arvioida, onko valtuuttaja kyennyt itse ymmärtämään lähestymiskieltoasian merkityksen. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisut kumottiin ja asia palautettiin käräjäoikeuteen.

Voit lukea ratkaisun kokonaisuudessaan täältä: https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202321.html

Tanja Ihajärvi, avustava lakimies