05 heinä Yhteinen lemmikki eron hetkellä

Parisuhteessa olevat puolisot voivat usein ottaa lemmikkejä yhdessä, mutta miten lemmikin käy, jos omistajat päätyvätkin eroamaan. Tilanne ei ole aivan yksinkertainen.

Lemmikin asema juridisesti poikkeaa siitä, miten lemmikin omistajat lemmikin useimmiten mieltävät. Perheissä lemmikkiä pidetään yhtenä perheenjäsenenä, mutta juridisesti lemmikki on irtain esine. Lemmikkiin ei siis voi lasten tavoin esimerkiksi hakea käräjäoikeudesta yhteishuoltajuutta tai tapaamisoikeutta. Valitettavasti välillä käy myös niin, että toinen puoliso ottaa lemmikin eron hetkellä mukaansa sopimatta siitä toisen puolison kanssa, jolloin riita lemmikistä voi olla valmis alkamaan. Lemmikkiä kun ei voi jakaa fyysisesti puoliksi.

Lemmikin käsittely irtaimena esineenä tuo omat haasteensa myös siihen, millaiset oikeussuojakeinot sillä puolisolla, jonka luota yhteinen lemmikki on viety pois, on käytössään. Jos puolisot ovat omistaneet lemmikin yhdessä, voi yhteisomistaja eli toinen puoliso vaatia, että yhteisomistussuhde puretaan.

Jos puolisot eivät millään pääse sopuun koirasta, käytännössä yhteisomistussuhteen purkamiseksi puoliso voi hakea käräjäoikeudesta uskotun miehen määräämistä hoitamaan irtainta esinettä, eli tässä tapauksessa lemmikkiä kummankin puolison lukuun. Viime kädessä uskottu mies voi käräjäoikeuden päätöksellä myydä lemmikin ja jakaa siitä saadun kauppahinnan yhteisomistajien kesken.

Käräjäoikeudessa toinen osapuoli voi väittääkin, että lemmikki on yksin hänen omistamansa, vaikka toinen on sitä mieltä, että lemmikki on yhteinen. Tällöin käräjäoikeuden tulee ensin ratkaista, onko lemmikki tosiasiallisesti yhteisesti omistettu vai ei. Yhteisomistuksen puolesta puhuu erityisesti puolisoiden alkuperäinen tarkoitus hankkia lemmikki yhdessä, ei niinkään esimerkiksi Kennelliiton omistajarekisterin tiedot, tai se, miten kauppahinta lemmikistä on aikanaan maksettu. Pahimmillaan riita lemmikin omistajuudesta voi paisua niin suureksi, että oikeudenkäynnissä kuullaan todistajia siitä, mikä kumpikin osapuoli on aikanaan lemmikkiä hankittaessa tarkoittanut ja miten lemmikin hankinta on mielletty, yhteiseksi vai toisen omaksi. Uskotun miehen hakeneen osapuolen on erityisesti näytettävä yhteisomistussuhteen olemassaolo todistelullaan. Jos käräjäoikeus päätyy siihen, että lemmikki on yhteisesti omistettu, voidaan uskottu mies määrätä. Hävinnyt osapuoli joutuu lähtökohtaisesti maksamaan voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut, jotka voivat riidan oikein laajetessa nousta useampaan tuhanteen euroon.

Määrätty uskottu mies on useimmiten juristi, joka hoitaa lemmikin mahdollisen myynnin. Jos osapuolet pääsevät sopuun siitä, että jompikumpi lunastaa lemmikin, tukee uskottu mies useimmiten tätä sovintoa. Osapuolet joutuvat kuitenkin maksamaan uskotun miehen palkkion puoliksi, eli kustannukset tässäkin tapauksessa nousevat usein suuremmiksi, kuin lemmikin rahallinen arvo on. Tämä toki osoittaa vain sitä, että lemmikkiä ei pidetä vain esineenä, jonka tilalle voi hankkia samalla rahalla uuden, vaan kyse on tietyn persoonan ja perheenjäsenen roolin omaavasta elävästä olennosta, joka saattaa molemmille riidan osapuolille olla yhtä tärkeä. Pitäisikö sinusta lemmikin asemaa muuttaa lainsäädäntötasolla esimerkiksi lähemmäs sellaiseksi, kuin yhteisillä lapsilla on, eli mahdollisten huoltajuus- ja tapaamisoikeuskysymysten ratkaiseminen tulisi mahdolliseksi käräjäoikeudessa? Tästä ollaan vielä toistaiseksi melko kaukana.

Asianajaja Pinja Rantanen